BATHING UNDER THE STARS

 

Olen viimeaikoina huomannut miten kiinni olen puhelimessani ja ylipäätänsä netissä ja sosiaalisessa mediassa. Tiedostan kyllä, että tämän päivän trendit ja arkipäivä pitkälti pyörii sosiaalisessa mediassa, mutta oma kulutukseni on mennyt yli rajan. Aamulla ensimmäisenä on selattava sähköposti ja Instagram, ja ennen lähtöä jonnekkin varmistan, että puhelin on varmasti mukana. Pienikin värinä puhelimessani saa minut pomppaamaan ja tarkistamaan kuka minua puhelimen toisessa päässä kaipaa. Todellisuudessa monesti se on kuitenkin jotain, millä ei ole mitään kiirettä tai edes merkitystä. Rehellisesti sanottuna huomaan toisinaan kiristyksen myös pääni sisällä, kun sosiaalinen media tai muuten vain ruutuaika saa minut stressaamaan tai turhautumaan. Illalla harmittaa, kun jäin sohvalle makaamaan lempi tvsarjani kanssa ulkona lenkkeilyn sijaan tai jonkun toisen sosiaalinen media kananva sai minut tuntemaan oman työni riittämättömäksi. En tietenkään tarkoita, että media tai sähköposteihin vastaaminen olisi pahasta, mutta asiassa kuin asiassa liika on liikaa. Tästä voisin jatkaa puhumalla ummet ja lammet, mutta ettei koneella istuminen menisi liian pitkäksi, mennään suoraan asiaan.

Tällä viikolla aijon haastani itseni jättämään kaiken, mikä liittyy ruudun tuijottamiseen kokonaan sivuun, vain välttämättömät päivittäiset asiat hoitaen. Vapaan ajan muutenkin ollessa kortilla, haluan keskittyä olemaan enemmän läsnä mieheni ja ystävieni ympärillä. Haluan oppia yksinkertaisesti vain olemaan ja nauttimaan rauhasta ilman, että jotain viihdyttävää on kokoajan nähtävä tai tehtävä. Enemmän läsnä olemista ja hetkessä elämistä. 

Lately I have noticed how I have been so consumed and distracted by my phone, specifically with social media. I understand that our society revolves around social media, but lately I have just felt like I've gone overboard. First thing in the morning I automatically check my instagram and emails, and as I'm leaving the house I always make sure my phones along. The moment my phone vibrates, I immediately go and check who's messaging me, or whats seeking my attention. Most of the time though, its not even something thats important, or that needs my immediate attention. Honestly, I even notice how its beginning to cause me to be stressed and frustrated with life. Instead of going outside for a run and enjoying the outdoors, I catch myself staying inside and watching the latest tv series, or scrolling through someone else's social media feed, and feeling like my work is worthless. I don't mean that social media, or answering your emails is bad, but like anything, too much can be unhealthy. I could talk about this topic forever, but to prevent myself from sitting in front of the laptop screen all night, Ill get straight to the point. This week I am going to challenge myself to not spending my time in front of any screens, whether thats tv or the computer or my iphone, and instead just do the bare minimum work tasks. Especially with life being so busy at times, I want to especially focus on being present with my husband, and friends and family. I want to learn to be content with where I am and who I'm with, instead of always needing to feel connected to whats going on elsewhere. I want to be more present, and enjoying my life to the fullest.

Väistämättä mieleeni tulee tämä ihana vierailu Uudessä Seelannissa Valley View Glampingissä, missä koko netin välityksellä kosketeltava maailma oli käden ulottumattomissa. Ei nettiyhteyttä, ei edes sähköä. Vain luonto, tilaa silmänkantamattomiin ja rauhallisuus seurana. Eikä ollut yhtään hullumpaa kylpeä tähtitaivaan alla keskellä metsänlaitamaa peltorinteen reunassa. Tiedän palaavani tänne vielä joku päivä. Mutta nyt, läppäri kiinni ja nauttimaan illasta yhdessä mieheni kanssa. 

With these thoughts on my mind, I can't help but think of our trip to New Zealand where we stayed at Valley View Glamping. A place where there was no contact with the outside world. No internet, no electricity, just nature at its purest form, and relaxing views everywhere you looked. I can't believe we got to take a warm bath under the moonlight and stars, in the middle of a forest. I know that one day I will return to this place, but for now, Im going to close my laptop and go enjoy the evening with my husband.

Ps. Onko sielä ruudun toisella puolella ketään joka haluaa myös haastaa itseään? ;) 

Ps. Is there anyone else on the other side reading this who wants to challenge themselves as well?

Have a great week everyone! xx

 

BITTERSWEET FEELINGS

 

Tässä sitä nyt ollaan. Kaksi kokonaista vuotta takana Australiassa ja Hillsong Collegessa. Vieläkin kun pysähdyn ajattelemaan, että elän unelmaani todeksi, tuntuu se hyvin epätodelliselta. Aivan kuin aika olisi kulunut silmänräpäyksessä, kun taas toisaalta tuntuu, että muutostamme tänne on ikuisuus. 

Eilisen graduation ceremonia teki tehtävänsä ja kaiken sen juhlinnan lomassa vihdoin tajusin, että nyt todella aikamme täälä Australiassa on virallisesti lopuillaan. Suomeen muuttoon on vielä muutama viikko, mutta se mitä varten tänne tulimme on nyt ohi. Niin, Hillsong College on ollut ehdottomasti yksi suurimmista unelmistani pitkään ja viimeiset kaksi vuotta olen saanut kasvaa, oppia ja onnistua täälä mahtavien ystävien ympäröimänä, jotka tulevat varmasti säilymään loppuelämäni. En olisi ikinä uskonut miten paljon kahdessa vuodessa voikaaan kasvaa niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Vaikka haikeaa onkin, että aikamme Australissa päättyy pian, olen todella innoissani tulevista haasteita, oppimis - ja kasvu mahdollisuuksista mitä Suomeen muuttaminen tuo tullessaan.

Tämän hetkiset tuntemukset todella ovat 'bittersweet', sillä kokemusrikkaat elämää muuttavat kaksi vuotta ovat nyt takana. Mieli kiitollisena ja inspiroituneena, sekä täynny elämänintoa aijon nauttia nämä viimeiset viikot kesästä tällä puolen maapalloa ja kun muuton aika koittaa, olen valmiina uusiin seikkailuihin.

So here we are, two years of living in Australia and studying at Hillsong college behind us. Even to this day, it still feels unreal that we have been able to live out our dream of coming to Australia and being apart of Hillsong church. In some ways it feels like time has flown by so fast, but at the same time, our move here feels so long ago.

Yesterday's graduation really made me realise that our time here in Australia has finally come to an end. Even though we still have a few weeks left in Australia, the reason why we came here, is now over. Coming to Hillsong college has been the fulfilment of one of my life's dreams, and as a result I have grown, learnt and succeeded while being surrounded by the most incredible people, who I'm sure I won't forget for the rest of my life. Through all the great days, and the challenging days, I would've never believed how much one can grow in only two years. Even though its sad to leave this chapter here in Australia behind, I'm so excited about the future challenges, and opportunities that will come our way in Finland.

Right now I'm definitely experiencing "bitter sweet" feelings, as two of the most amazing years are behind us. But with my heart full of gratitude, inspiration and passion for life, I myself will be ready to begin a new chapter of adventures. But for now, I will enjoy these final weeks of summer down under.