DAY WELL SPENT IN ROME

 

Italiassa on viettetty monta päivää tutkien tuntikausia erilaisia kaupunkeja. Rooma, oma lempparini, on täynnä kapeita kujia mukulakivineen ja toinen toistaan kauniimpia rakennuksia löytyy joka kulman takaa. Ikkunoista saatta nähdä ihmisten ripustavan arkisesti pyykkiä kuivamaan. Rakastan yksinkertaisesti vain kierrellä ja katsella ihmisiä ja paikallista elämää ympärilläni. Olen vieraillut roomassa aijemminkin, mutta tällä kertaa kokemus Roomasta oli aivan erilainen kun ystävämme toimivat matkaoppainamme ja pääsimme kokemaan aitoa paikallista elämää. Paljon pastaa, pizzaa ja sitten uudestaan pastaa, jonka kruunaasi aina gelato. Rakastan italialaista ruokaa, antipasteja ja edullista viiniä, mutta näin kymmenen päivän päätteksi olen iloinen, että tarjolla on vaihteeksi vaikka ihan perinteistä lohta uunivihanneksilla tai tuoretta vihersalaattia.

So far we have spent many days travelling around Italy exploring different cities. Of all of them, Rome is definitely my favourite. Rome is full of narrow streets, with cobblestone roads, and each turn you take proves to just get more and more beautiful. From the windows you might see people just hanging their laundry to dry, doing everyday life. I love to just walk around the streets and watch the local people and see them live their life. Ive been to Rome before, but this time was special as we had our friends who are Italian show us around and give us a true Italian experience. We've ate lots of pasta, pizza, and then again pasta, followed by of course, gelato. I love Italian food, the antipasti, and affordable wine, but after 10 days of only that, I am glad to be eating salmon and oven cooked vegetables or green salads.

Yksi asia minkä opin on varmaa Roomassa on, ettei busseihin voi ollenkaan luottaa. Viimeisenä iltanamme Roomassa, olimme sopineet illallistaa ystäviemme ja heidän kaveriporukan kanssa. Monien käveltyjen kilometrejen jälkeen rooman keskustassa päätimme ottaa bussin ystäviemme talolle, se kun näytti helpommalta ratkaisulta. Bussipysäkiltä matka ei meinannut kuitenkaan edetä millään, sillä bussia ei vain kuulunut. Muut bussit kyllä porhalsivat ohi mennen ja tullen, mutta ei tämä kyseinen joka meidän oli määrä ottaa. Loputtoman tunnin odottelun jälkeen bussimme saapui ja ehdimme jo hihkaista onnesta, kun huomasimme bussin olevan niin täytnnä, ettei kuski suostunut ottamaan yhtään uutta matkustajaa kyytiin. Tästä tympääntyneenä lähdimme metropysäkkiä kohti, eikä aikaakaan kun toinen samannumeroiden bussi pyyhkäisee meidän ohi täysin tyhjänä. Harmitus oli sanoinkuvaamaton, kun olimme odottaneet yli tunnin ja sen perään vielä missanneet bussimme hah. No siinä samassahan taivas päätti revetä ja loppujenlopuksi olimme perillä metron avuin sovitussa paikassa tunteja myöhemmin aivan litimärkinä. Onneksi Italialaiset osaavat pitää hauskaa tilanteessa kuin tilanteessa ja ilta oli yhtä naurua niin, että märät vaatteet ja bussikommellukset unohtuivat täysin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

One thing I am sure about Rome is the fact that buses cannot be trusted. On our last night in Rome, we had organised a dinner with friends, and after many kms of walking we decided lets take a bus to our friends house. This seemed like the easiest solution, but as we arrived to the bus stop, we ended up waiting almost an hour. Several buses kept whizzing by, but this exact bus just never showed up. Finally after a long wait, this bus shows up and low and behold, its full. We were unable to take that bus, so we decided to walk towards the train. As were walking, another bus totally empty with the same number came but instead of stopping for us, just drove right past us. At this point you can only imagine the frustration and disappointment, and to top it all, rain started pouring. We ended up at our final destination a few hours later than expected, and completely soaked. Thankfully Italians don't take life too seriously, and even after all the mishaps, we were able to have a fun night laughing and enjoying the company. Forgetting the traumatic Roman bus experiences, and wet clothes and realising that the night ended off on a good note.

 

 

Ajatuksia Epäonnistumisesta

 

Yksi suurimmista peloistani, mikä kummittelee minua kerta toisensa jälkeen, on epäonistuminen. Uskallan myös väittää, etten ole asian kanssa yksin. Epäonnistumisen pelko tulee vastaan päivittäin niin arkisissa asioissa kuin kahta kauheammin uudetta yrittäessä tai luodessa. Koen, että nykypäivänä olemme entistä ankarampia itseämme kohtaan samoin, kuin painostus yhteiskunnasta vaatii meiltä täydellisiä suorituksia ensimmäisellä yrittämällä menestyäksemme. Pohtiessani asiaa tulin siihen johtopäätökseen, että yhtälö on täysin mahdoton; Miten joku voisi onnistua uudessa asiassa täysin kokeilematta ja muutamaa kertaa kompastumatta. 

One of my biggest fears that haunts me is the fear of failure. Im sure that I'm not the only one. The probability of failing during our everyday life is high, and even more when trying something new. I feel like nowadays, we are harder and harder on ourselves, especially when society demands that we succeed on our first attempt. Theres no room for failure. But as I think of this topic, I realized thats its not even possible to learn something new, without failing a few times.

Minua raivostuttaa ajatus siitä, että heitän kirveen kaivoon ennenkö edes yritän jotain vain siksi, että epäonnistumisen pelko on suurempi kuin ajatus onnistumisen riemusta. Epäonnistuminen on kuitenkin täysin luonnollista ja inhimillistä. Itseasiassa, epäonnistuminen on uuden yrittämisen ja luomisen hinta. Mitä enenmmän harjoittelemme ja kokeilemme, tutkimme ja luomme, sitä paremmaksi luonnollisesti tulemme. Epäonnistumisiltä emme voi välttyä.

Eikä epäoonistumiset ole mielestäni ollenkaan pahasta. Epäonnistuminen voi olla kannustavaa ja rakentavaa, kun sen osaa hyödyntää oikein. Sen sijaan, että epäonnistuttuamme luovuttaisimme ja velloisimme itsesäälissä, voimme oppia ja ajatella eteenpäin. Epäonnistuminen vie meidät askeleen lähemmäs päämääräämme, kun tiedostamme virheemme ja vältämme sen toistamista seuraavalla kerralla. Epäonnistuminen on ponnistuslauta, joka nostaa meidät askeleen lähemmäs unelmaamme ja tavoitettamme. Askeleen lähemmäs sitä haavetta, mihin aluksi tähtäsimme.

Im frustrated by the fact that I often given up even before I try something because my fears of failing are greater than the joys of succeeding.Failing is completely normal as a human being. In fact, failure is the price to pay if we want to be learning and creating new things. The more we practice and try new things, we learn and create, and naturally become better. We can't avoid making mistakes, because there always going to be apart of our life.

Failure can be encouraging and constructive, if we know how to respond to it. Rather than allowing failure to cause us to quit, and sink in our self-pity, we can learn and move forwards in our thoughts and actions. Making mistakes allows us to take one step closer to our destination, when we recognize where we went wrong, and rise above. Failure is like a diving board that allows us to jump up to the next level of our dreams and goals. The destination where we were initially trying to get to.

Siispä, kun seuraavan kerran kaadumme pää edellä asfalttiin, ollaan toisillemme ja itsellemme armollisia. Käytetään tilaisuus hyväksemme ja ponnistetaan jatkossa entistä korkeammalle. Uskalletaan yrittää ja epäonnistua.

So the next time in life when you make a mistake, or experience failure, treat yourself and others with grace. Use the opportunity to fall forwards, and get to the next stage in the journey. Lets be brave enough to fail and make mistakes.